Blogikirjoitusta varten laskin painoindeksini - muutoin olen luottanut mittanauhaan ja vaakaan, joista tosin kumpaakin olen onnistuneesti vältellyt parhaani mukaan. Painoindeksin tulkinta-asteikko aiheutti suurehkon krokotiilinkyyneleen - painoindeksini on noin 38, joka merkitsee vaikeaa lihavuutta. Jännä juttu - oloni ei nimittäin tunnu laisinkaan vaikeasti lihavalta, ainoastaan ärsyttävän plösöltä, laiskalta, farkuissa puristavalta ja mekossakin pinkeältä. Olen tiedostanut, että varteen on kertynyt ihraa kahden ihmisen verran, mutta tilanteen vakavuus on hukkunut onnistuneesti ruuhkavuosien sekametelisoppaan. Okei, no rappusissa on puuskututtanut ja kengännauhoja solmiessa on saanut ihan ähkäistäkin, mutta ei kai se ihme ole, kun liikunta on jäänyt kotioven ja autonoven välille viime kuukausina. Ruokavalio on koostunut kaikesta helposta, hyvästä ja nopeasta - ja sitäkin sitten paljon. Yöunet ovat jääneet työn, taloudenpidon, lastenhoidon, opintojen ja yleisen hulinan vuoksi helposti kolmeen, maksimissaan neljään tuntiin yössä. Kroppa huutaa joustotrikoissaan hoosiannaa, mutta täti puuskuttaa menemään ihan samaan, epäterveeseen malliin kuin niin pitkän aikaa aiemminkin. Isompaa vaatekokoahan saa kaupoista hakemalla, mutta hiljalleen alkaa epäilyttää, josko sitä pian mahtuu kotiovestaan ulos ilman jiirisahaa; uusia, leveämpiä karmeja kun ei Henkkamaukalta noin vain haetakaan.
Vaikea lihavuus tarkoittaa kohdallani 123,8 kilon painoa. Yhdistettynä rehellisesti sanottuna paskaruokaan ja kehnoihin elämäntapoihin tästä on ilman rankkoja ohjausliikkeitä suunta vain vaa'assa ylöspäin - eli elämänlaadussa alaspäin. Minä en ole tällainen ihminen. Minä olen pohjimmiltani energinen, sähäkkä ja sporttinen, olkoonkin, että virtaviivainen ulkomuotoni on verhoiltu reippaasti yli 40 kiloon ylimääräistä läskiä ja kupliva luonteeni hukkuu täysin kilojani peittämään valittujen ponchojen ja muiden metrivällyjen alle. Älkää käsittäkö väärin: olen hyvin onnellinen ihminen, noin yleensä. Elämässäni on kaikki kerrassaan mainiosti ja onnea on yltäkylläisesti. Valitettavasti painoakin on annettu onnen kanssa samalla kauhalla.
Uudenvuodenlupaukseni on ennen kaikkea keventyä. Haluan kirjoittaa taipaleestani tänne: ehkä löydän sielunsisaria, ehkä saan suivannuttavaa palautetta, josta sisuunnun entisestään, ehkä saan hyviä vinkkejä elämänmuutoksen tehneiltä, ehkä sen tsempityksen, joka pelastaa päivän. Taipaleellani toivon voivani jalkauttaa arkeen terveellisen elämän perusteita aina ruokavaliosta unenlaatuun ja liikunnasta sisäiseen hyvään oloon. Tervetuloa mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti