Olen rakastunut, sanalla sanoen rakastunut. Go Fat Go -haasteessa on meneillään kymmenes päivä, jaa vaa'an lukema on 4,2 kiloa pienempi kuin haasteen startatessa. Ajanpuutteen vuoksi vertaistuen hakeminen foorumilta on jäänyt vähille; työpaikalta on löytynyt onneksi toinen "Juttailija", harrastuspiiristä kolmas. Ajatuksia maitorahkan eri käyttömahdollisuuksista on vaihdeltu puolin ja toisin. Joka aamu töissä päivitetään vaa'an lukemat, onnitellaan sadankin gramman tiputuksesta, taputellaan selkään, jos vaaka näyttikin yhtäkkiä plussaa. Sellaista se on, elämä ja laihdutus - ala- ja ylämäkiä. Tänään hyvin, huomenna paremmin. Vai miten se nyt meni.
Maitorahkan jälkeen ruokavalioni seuraavaksi suurin osatekijä ovat kasvikset. Ajansäästösyistä olen tukeutunut ruuanlaitossani pitkälti pakastekasviksiin, salaattivihanneksia lukuun ottamatta. Pieni pistohan se siellä pumpussa tuntuu, kun sitä kesäporkkanaa kylmäkaapista kärryyn mättää, sen sijaan, että askartelisi tuoreesta pussista samanmoisia sekoituksia. Tuoreiden vihannesten värikirjoa on äärimmäisen ihana ruokaa laitellessa katsella, mutta arjen estetiikka saa valitettavasti väistyä kiireen jaloista. Pellolta pussiin, pussista pöytään. Sopii minulle, etenkin, kun pakastekasvisten ravintoarvoa tutkittaessa on havaittu, että pakastevihannekset säilyttävät ravintoaineensa aivan tuoreiden veroisesti, joissakin tapauksissa jopa paremmin.
Pakasteista saankin oivan aasinsillan ulkoiluun, tai lähinnä parhaimpaan sen puuttumiseen liittyvään tekosyyhyn - pakkaseen. Pääkaupunkiseudun vajaan kymmenenkin asteen pakkaset ovat olleet subtrooppisiin oloihin tarkoitetuille nelijalkaisille lenkkikavereilleni liikaa, etenkin, kun lunta on koiria vatsaan asti ja lisää tulee karkeasti arvioiden puoli metriä päivässä. Olohuone on ilmeisesti pistettävä sisustuksen puolesta uuteen uskoon, jotta saan raivattua tilaa kuntoiluvälineistölle, enkä heilauta punttia laajakuvanäytöstä läpi ensi tempaisulla. Mitä siellä olohuoneessa edes voi harrastaa? Lyön vetoa, että alakerran naapurilla on huomauttamista, jos tämä norsu zumbaa jytistää illat pitkät toisen kerroksen asunnossaan. Tule jo kevät, jotta loppuvat nämäkin tekosyyt!
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Kas näin lähtee pläski
ja pläski lähtee näin!
Huomenna starttaan toista kertaa Fitfarmin ilmaisessa Go Fat Go -läskinlähdetyshaasteessa. Kolme viikkoa tiukkaa miinuskalorista ruokavaliota luvassa, kotijumpalla ja muutenkin liikunnan lisäämisellä höystettynä. Viime vuoden laihdutushaasteesta jäi pelkästään positiivinen mielikuva; miten helppoa, kun joku on miettinyt grammalleen valmiiksi, mitä syödä, montako grammaa ja mihin aikaan.
Laihdutushaasteesta työpaikalla ja tuttavien kanssa puhuessani moni vaikuttaa alkuun kiinnostuneelta, mutta rupeaa pyörtämään puheitaan siinä vaiheessa, kun tulee puheeksi haasteen ruokalista. "Maitorahkaa!? Joo ei mä kato inhoon maitorahkaa, yök". Itse opettelin varta vasten pitämään kyseisestä, maittavasta ja täyttävästä herkusta. Hyvinhän se alas menee, kun sekaan laittaa vaikkapa marjoja tai mehukeittoja, mutta esimerkiksi laihdutushaasteessa ollaan kovasti miinuskaloreilla, menun kokonaiskalorimäärän ollessa noin 1200 kcal päivässä, eikä sokerikeitoille jää sijaa - eikä oikein haluakaan. Yhtä vähän innostuin ajatuksesta litkiä e-koodailtua, sokeroimatonta, makeutusainein terästettyä mehukeittoa litratolkulla. Salilla silloin tällöin pinnistelevä avopuoliskoni lupasi, että parinkymmenen paljaalteen syödyn maitorahkapurkin jälkeen homma maistuu paljon vähemmän puulta, ja puhui totta vie totta! Männäviikolla iloitsin töissä välipalarahkaani nauttiessani, että nyt se tapahtui; maitorahka maistui hyvältä ilman mitään lisukkeita.
En ole itse asiassa vielä tarkistanut, miten tämänvuotinen ruokavalio eroaa viimevuonna kokeilemastani, josko mitenkään. Olen varautunut haasteeseen ostamalla pakastimen täyteen esimerkiksi luomupinaattia ja MSC-sertifioitua kalaa, vihanneslaatikot pullolleen tuoreita salaattivihanneksia ja tietysti lopun jääkaapin täyteen maitorahkaa. Olen ylenmäärin kiitollinen Fitfarmin tyypeille kivasta tsemppihaasteesta, ja odotan suuria kolmen viikon jaksolta. Muistan viime vuonna sivuilla lukeneen, että kolmen viikon jakson keskimääräinen pudotus on ollut -9 kiloa. Itse lähden tavoittelemaan jotakin maltillisempaa; sanotaan nyt vaikka kahdeksaa ja puolta ;)
Huomenna starttaan toista kertaa Fitfarmin ilmaisessa Go Fat Go -läskinlähdetyshaasteessa. Kolme viikkoa tiukkaa miinuskalorista ruokavaliota luvassa, kotijumpalla ja muutenkin liikunnan lisäämisellä höystettynä. Viime vuoden laihdutushaasteesta jäi pelkästään positiivinen mielikuva; miten helppoa, kun joku on miettinyt grammalleen valmiiksi, mitä syödä, montako grammaa ja mihin aikaan.
Laihdutushaasteesta työpaikalla ja tuttavien kanssa puhuessani moni vaikuttaa alkuun kiinnostuneelta, mutta rupeaa pyörtämään puheitaan siinä vaiheessa, kun tulee puheeksi haasteen ruokalista. "Maitorahkaa!? Joo ei mä kato inhoon maitorahkaa, yök". Itse opettelin varta vasten pitämään kyseisestä, maittavasta ja täyttävästä herkusta. Hyvinhän se alas menee, kun sekaan laittaa vaikkapa marjoja tai mehukeittoja, mutta esimerkiksi laihdutushaasteessa ollaan kovasti miinuskaloreilla, menun kokonaiskalorimäärän ollessa noin 1200 kcal päivässä, eikä sokerikeitoille jää sijaa - eikä oikein haluakaan. Yhtä vähän innostuin ajatuksesta litkiä e-koodailtua, sokeroimatonta, makeutusainein terästettyä mehukeittoa litratolkulla. Salilla silloin tällöin pinnistelevä avopuoliskoni lupasi, että parinkymmenen paljaalteen syödyn maitorahkapurkin jälkeen homma maistuu paljon vähemmän puulta, ja puhui totta vie totta! Männäviikolla iloitsin töissä välipalarahkaani nauttiessani, että nyt se tapahtui; maitorahka maistui hyvältä ilman mitään lisukkeita.
En ole itse asiassa vielä tarkistanut, miten tämänvuotinen ruokavalio eroaa viimevuonna kokeilemastani, josko mitenkään. Olen varautunut haasteeseen ostamalla pakastimen täyteen esimerkiksi luomupinaattia ja MSC-sertifioitua kalaa, vihanneslaatikot pullolleen tuoreita salaattivihanneksia ja tietysti lopun jääkaapin täyteen maitorahkaa. Olen ylenmäärin kiitollinen Fitfarmin tyypeille kivasta tsemppihaasteesta, ja odotan suuria kolmen viikon jaksolta. Muistan viime vuonna sivuilla lukeneen, että kolmen viikon jakson keskimääräinen pudotus on ollut -9 kiloa. Itse lähden tavoittelemaan jotakin maltillisempaa; sanotaan nyt vaikka kahdeksaa ja puolta ;)
Kuinka uudenvuodenlupausten täytäntöönpano on lähtenyt liikkeelle
Uutta vuotta on takana nyt pari viikkoa ja parissa viikossa olisi pitänyt ennättää tehdä vaikka minllaista "tulosta". Ei hätää, en ole käynyt vaaálla lannistamassa itseäni vaan olen keskittynyt liikkumiseen ajan ja mukavuuden sallimissa rajoissa.
Olen pääosin käynyt kävelylenkeillä, sillä zumbaankaan en ole päässyt sen ollessa tauolla.
Ikä taitaa kumminkin painaa jo siinä määrin päälle, että huomaan kehossani tapahtuneen sellaisia muutoksia, joista nuorempana ei vielä ollut tietoakaan. Kärsin nykyisin järkyttävästä närästyksestä (jonka olisi pitänyt olla raskausvaiva, mutta minä tietysti luonnonoikkuna kärsin siitä vasta raskauden jälkeen), jota varmasti ei ainakaan yhtään helpota liiallinen kahvin litkiminen. Myös muissa ruokavalio-muutoksissa on edelleen työnsarkaa, joihin yritän sitten satsata ja paneutua tarkemmin ensi viikolla.
Myös painonpudotus on myös ajankohtainen asia, en näet ymmärtänyt, että minullahan tosiaan on lähes 10 kiloa ylimääräistä jo normaalipainoon pääsemiseen. Painoindeksin mukaan minun-mittaisen ihmisen tulisi painaa 55.4 kg - 74.5 kg. Tähän siis olisi kai pyrkiminen, jo ihan terveyssyistä. Ylipainohan kun altistaa tunnetusti jo kaikille sairauksille.
Olen pääosin käynyt kävelylenkeillä, sillä zumbaankaan en ole päässyt sen ollessa tauolla.
Ikä taitaa kumminkin painaa jo siinä määrin päälle, että huomaan kehossani tapahtuneen sellaisia muutoksia, joista nuorempana ei vielä ollut tietoakaan. Kärsin nykyisin järkyttävästä närästyksestä (jonka olisi pitänyt olla raskausvaiva, mutta minä tietysti luonnonoikkuna kärsin siitä vasta raskauden jälkeen), jota varmasti ei ainakaan yhtään helpota liiallinen kahvin litkiminen. Myös muissa ruokavalio-muutoksissa on edelleen työnsarkaa, joihin yritän sitten satsata ja paneutua tarkemmin ensi viikolla.
(Kuva lainattu:http://manninen-nutraceuticals.blogspot.com)
Myös painonpudotus on myös ajankohtainen asia, en näet ymmärtänyt, että minullahan tosiaan on lähes 10 kiloa ylimääräistä jo normaalipainoon pääsemiseen. Painoindeksin mukaan minun-mittaisen ihmisen tulisi painaa 55.4 kg - 74.5 kg. Tähän siis olisi kai pyrkiminen, jo ihan terveyssyistä. Ylipainohan kun altistaa tunnetusti jo kaikille sairauksille.
torstai 5. tammikuuta 2012
Uusi vuosi on lähtenyt mukavasti liikkeelle, ainakin liikunnan osalta. Ulkoiltua on tullut aikaista enemmän ja se on maistunut erityisen hyvältä :) Innostuksen säilymiseen on saattanut vaikuttaa sekin, että olen huomannut kävelyn helpottavan jomotustilaa, jonka välilevyn pullistuma on aiheuttanut.
Kävelyn llisäksi kävin myös tällä viikolla zubaamassa pariin otteeseen, joka oli ah, niin ihanaa! Oikeastaan ihanaa oli musiikki ja tanssi, mutta kaikki suuremmat rytkytykset ja lihasliikkeet eivät vielä tuntuneet oikein hyvältä kehossa. Kaipa tämä raskaudesta palautuminen vie oman aikansa, joka on vain hyväksyttävä.
Myös ruokavaliota on tullut tutkiskeltua tarkemmin. Olen pyrkinyt välttämään suurempia määriä ylimääräistä sokeria ja rasvaa sekä lisäaineita. Olen yrittänyt valita ostoskoriini elintarvikkeista luomu-vaihtoehdon, jos sellainen on ollut saatavissa. Valinnat ovat tuntuneet hyviltä, mutta selvästi huomaan ateriarytmini olevan vielä hieman hakoteillä...välipalat tahtovat unohtua ja kerralla tulee ahdettua ruokaa aivan liikaa. Tässä on siis suuri skarppaamisen paikka.
Tänään teki kuitenkin mieli jotain makeaa ja herkullista...ja lapsetkin ovat vielä lomalla. Päätimme lasten kanssa pitää jäätelökutsut illalla ja nauttia kylmästä ja viileästä jäätelöstä oikein aimo-annoksin. Kaupassa myytävien jäätelöiden pakkausselosteet pitävät kuitenkin yllättävän suuren määrän lisäaineita ja kaikkea ylimääräistä sisällään, jonka johdosta päädyimme valmistamaan itse "puhdasta" ja lisäaineetonta, kotitekoista jäätelöä. Ja oi, Nam! Niin hyvää! Parempaa kuin kaupan jäätelö!
Ohje jäätelön tekoon on alunperin allergisen lapsen ruoka-kurssilta ja toimii kyllä muidenkin herkkusuiden suussa ;)
Ohje tähän helppoon ja yksinkertaiseen herkkuun kuuluu seuraavasti:
1. Pilko banaania melko ohuiksi siivuiksi lautaselle ja laita banaanisiivut pakastimeen pakastumaan.
2. Banaanien kohmetuttua/jäädyttyä, siirrä banaanit kulhoon, jonne voit viskata sekaan esim. kohmeisia marjoja (tai esim. maustaa banaanit kaakaojauheella riippuen minkämakuista "jäätelöä" teet). Lisää joukkoon hieman vettä (muutama lusikallinen) pieninä määrinä ja sekoita sauvasekoittimella sekaisin.
3. Ja kas, saat aikaan ihanan kuohkean pehmeää jäätelön tapaista herkkua.
Sitten herkuttelemaan :)
Kävelyn llisäksi kävin myös tällä viikolla zubaamassa pariin otteeseen, joka oli ah, niin ihanaa! Oikeastaan ihanaa oli musiikki ja tanssi, mutta kaikki suuremmat rytkytykset ja lihasliikkeet eivät vielä tuntuneet oikein hyvältä kehossa. Kaipa tämä raskaudesta palautuminen vie oman aikansa, joka on vain hyväksyttävä.
Myös ruokavaliota on tullut tutkiskeltua tarkemmin. Olen pyrkinyt välttämään suurempia määriä ylimääräistä sokeria ja rasvaa sekä lisäaineita. Olen yrittänyt valita ostoskoriini elintarvikkeista luomu-vaihtoehdon, jos sellainen on ollut saatavissa. Valinnat ovat tuntuneet hyviltä, mutta selvästi huomaan ateriarytmini olevan vielä hieman hakoteillä...välipalat tahtovat unohtua ja kerralla tulee ahdettua ruokaa aivan liikaa. Tässä on siis suuri skarppaamisen paikka.
Tänään teki kuitenkin mieli jotain makeaa ja herkullista...ja lapsetkin ovat vielä lomalla. Päätimme lasten kanssa pitää jäätelökutsut illalla ja nauttia kylmästä ja viileästä jäätelöstä oikein aimo-annoksin. Kaupassa myytävien jäätelöiden pakkausselosteet pitävät kuitenkin yllättävän suuren määrän lisäaineita ja kaikkea ylimääräistä sisällään, jonka johdosta päädyimme valmistamaan itse "puhdasta" ja lisäaineetonta, kotitekoista jäätelöä. Ja oi, Nam! Niin hyvää! Parempaa kuin kaupan jäätelö!
Ohje jäätelön tekoon on alunperin allergisen lapsen ruoka-kurssilta ja toimii kyllä muidenkin herkkusuiden suussa ;)
Ohje tähän helppoon ja yksinkertaiseen herkkuun kuuluu seuraavasti:
1. Pilko banaania melko ohuiksi siivuiksi lautaselle ja laita banaanisiivut pakastimeen pakastumaan.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Uusi vuosi ja uudet kujeet, niin se aika menee. Viime vuoden puolella, kuukausi taaksepäin, olin vielä vartaloltani tasapaksu pötkö, jonka keskellä kasvoi valtava rantapalloa muistuttava pyöreä uloke.
Meidän ihana ja rakas vauvamme näki joulukuussa päivänvalon ja äidin vartalo keveni muutamalla kilolla. Jäljelle jäi kuitenkin melkoisen raskas ja fyysisesti huonossa kunnossa oleva olemus, jota olisi tänä vuonna tarkoitus saada parempaan kuntoon. Mitään fitness-mallin haaveita minulla ei ole, joten ei syytä huoleen :) Lisäksi olen melkoinen hiilareiden rakastaja, joten niistäkään en nykytrendin mukaisesti kykene luopumaan.
Maagiset mittani ovat upeat 83,6 kg, joka kohdallani tarkoittaa sitä, että painoindeksini lukema on 28.
En ole päättänyt aloittaa mitään erityistä "laihdutuskuuria", joista minulla on kokemusta useilta vuosilta ja useissa eri variaatioissa, todetakseni jälleen olevani epäonnistuja ja "laihdutuskuurin" menneen mönkään.
Päinvastoin! Olen päättänyt tehdä pysyvän elämäntapamuutoksen, niin ruokavalion kuin liikunnankin osalta. En halua enää olla liian tiukka itselleni vaan haluan oppia olemaan kohtuullinen niin ruokavalion kuin liikunnankin suhteen. En enää halua syödä tyhjiä kaloreita ilman ravintoarvoa, tai maata sohvaperunana kotisohvalla. Haluan elää terveellistä ja täyspainoista elämää ja tuntea sen myös hyvinvointina kehossani (joka toivottavasti karistaa tulevaisuudessa ne ylimääräiset kilot varresani pois). Haluan voida paremmin ja olla terveempi. Haluan eroon ruoansulatusvaivoistani ja kolotuksistani, jotka minua vaivaavat. Haluan olla kolmekymppinen raikas, pirteä ja energinen neljän lapsen äiti!
Uudenvuodenlupaukseni pitävät siis sisällään terveellisempään ja puhtaampaan (lisäaineettomanpaan) ruokavalioon siirtymisen (karsien elintarvikkeista ylimääräiset e-koodit, rasvat ja sokerin) sekä liikunnan lisäämisen jo ihan arkiliikunnasta lähtien. Lisäksi olen luvannut yrittää siirtyä elintavoissani ekologisempiin vaihtoehtoihin sekä antaa aikaa enemmän lapsilleni ja mitähän kaikkea muuta...
Tervetuloa mukaan seuraamaan kuinka Erilainen Remonttimme etenee kohti hyvinvointia ja terveempää elämää!
Meidän ihana ja rakas vauvamme näki joulukuussa päivänvalon ja äidin vartalo keveni muutamalla kilolla. Jäljelle jäi kuitenkin melkoisen raskas ja fyysisesti huonossa kunnossa oleva olemus, jota olisi tänä vuonna tarkoitus saada parempaan kuntoon. Mitään fitness-mallin haaveita minulla ei ole, joten ei syytä huoleen :) Lisäksi olen melkoinen hiilareiden rakastaja, joten niistäkään en nykytrendin mukaisesti kykene luopumaan.
Maagiset mittani ovat upeat 83,6 kg, joka kohdallani tarkoittaa sitä, että painoindeksini lukema on 28.
En ole päättänyt aloittaa mitään erityistä "laihdutuskuuria", joista minulla on kokemusta useilta vuosilta ja useissa eri variaatioissa, todetakseni jälleen olevani epäonnistuja ja "laihdutuskuurin" menneen mönkään.
Päinvastoin! Olen päättänyt tehdä pysyvän elämäntapamuutoksen, niin ruokavalion kuin liikunnankin osalta. En halua enää olla liian tiukka itselleni vaan haluan oppia olemaan kohtuullinen niin ruokavalion kuin liikunnankin suhteen. En enää halua syödä tyhjiä kaloreita ilman ravintoarvoa, tai maata sohvaperunana kotisohvalla. Haluan elää terveellistä ja täyspainoista elämää ja tuntea sen myös hyvinvointina kehossani (joka toivottavasti karistaa tulevaisuudessa ne ylimääräiset kilot varresani pois). Haluan voida paremmin ja olla terveempi. Haluan eroon ruoansulatusvaivoistani ja kolotuksistani, jotka minua vaivaavat. Haluan olla kolmekymppinen raikas, pirteä ja energinen neljän lapsen äiti!
Uudenvuodenlupaukseni pitävät siis sisällään terveellisempään ja puhtaampaan (lisäaineettomanpaan) ruokavalioon siirtymisen (karsien elintarvikkeista ylimääräiset e-koodit, rasvat ja sokerin) sekä liikunnan lisäämisen jo ihan arkiliikunnasta lähtien. Lisäksi olen luvannut yrittää siirtyä elintavoissani ekologisempiin vaihtoehtoihin sekä antaa aikaa enemmän lapsilleni ja mitähän kaikkea muuta...
Tervetuloa mukaan seuraamaan kuinka Erilainen Remonttimme etenee kohti hyvinvointia ja terveempää elämää!
Uudenvuodenlupaus
Miten osuikin uusien elämäntapojen opettelun aloitus SEKÄ maanantaille ETTÄ sopivasti tuoreen vuoden alkuun! Koska sekä maanantaidieetit että uudenvuodenlupaukset kariutuvat yleensä tiistaille tai vuoden ensimmäiselle viikolle, nyt on tuplamahdollisuus epäonnistua. Mahtavaa.
Blogikirjoitusta varten laskin painoindeksini - muutoin olen luottanut mittanauhaan ja vaakaan, joista tosin kumpaakin olen onnistuneesti vältellyt parhaani mukaan. Painoindeksin tulkinta-asteikko aiheutti suurehkon krokotiilinkyyneleen - painoindeksini on noin 38, joka merkitsee vaikeaa lihavuutta. Jännä juttu - oloni ei nimittäin tunnu laisinkaan vaikeasti lihavalta, ainoastaan ärsyttävän plösöltä, laiskalta, farkuissa puristavalta ja mekossakin pinkeältä. Olen tiedostanut, että varteen on kertynyt ihraa kahden ihmisen verran, mutta tilanteen vakavuus on hukkunut onnistuneesti ruuhkavuosien sekametelisoppaan. Okei, no rappusissa on puuskututtanut ja kengännauhoja solmiessa on saanut ihan ähkäistäkin, mutta ei kai se ihme ole, kun liikunta on jäänyt kotioven ja autonoven välille viime kuukausina. Ruokavalio on koostunut kaikesta helposta, hyvästä ja nopeasta - ja sitäkin sitten paljon. Yöunet ovat jääneet työn, taloudenpidon, lastenhoidon, opintojen ja yleisen hulinan vuoksi helposti kolmeen, maksimissaan neljään tuntiin yössä. Kroppa huutaa joustotrikoissaan hoosiannaa, mutta täti puuskuttaa menemään ihan samaan, epäterveeseen malliin kuin niin pitkän aikaa aiemminkin. Isompaa vaatekokoahan saa kaupoista hakemalla, mutta hiljalleen alkaa epäilyttää, josko sitä pian mahtuu kotiovestaan ulos ilman jiirisahaa; uusia, leveämpiä karmeja kun ei Henkkamaukalta noin vain haetakaan.
Vaikea lihavuus tarkoittaa kohdallani 123,8 kilon painoa. Yhdistettynä rehellisesti sanottuna paskaruokaan ja kehnoihin elämäntapoihin tästä on ilman rankkoja ohjausliikkeitä suunta vain vaa'assa ylöspäin - eli elämänlaadussa alaspäin. Minä en ole tällainen ihminen. Minä olen pohjimmiltani energinen, sähäkkä ja sporttinen, olkoonkin, että virtaviivainen ulkomuotoni on verhoiltu reippaasti yli 40 kiloon ylimääräistä läskiä ja kupliva luonteeni hukkuu täysin kilojani peittämään valittujen ponchojen ja muiden metrivällyjen alle. Älkää käsittäkö väärin: olen hyvin onnellinen ihminen, noin yleensä. Elämässäni on kaikki kerrassaan mainiosti ja onnea on yltäkylläisesti. Valitettavasti painoakin on annettu onnen kanssa samalla kauhalla.
Uudenvuodenlupaukseni on ennen kaikkea keventyä. Haluan kirjoittaa taipaleestani tänne: ehkä löydän sielunsisaria, ehkä saan suivannuttavaa palautetta, josta sisuunnun entisestään, ehkä saan hyviä vinkkejä elämänmuutoksen tehneiltä, ehkä sen tsempityksen, joka pelastaa päivän. Taipaleellani toivon voivani jalkauttaa arkeen terveellisen elämän perusteita aina ruokavaliosta unenlaatuun ja liikunnasta sisäiseen hyvään oloon. Tervetuloa mukaan!
Blogikirjoitusta varten laskin painoindeksini - muutoin olen luottanut mittanauhaan ja vaakaan, joista tosin kumpaakin olen onnistuneesti vältellyt parhaani mukaan. Painoindeksin tulkinta-asteikko aiheutti suurehkon krokotiilinkyyneleen - painoindeksini on noin 38, joka merkitsee vaikeaa lihavuutta. Jännä juttu - oloni ei nimittäin tunnu laisinkaan vaikeasti lihavalta, ainoastaan ärsyttävän plösöltä, laiskalta, farkuissa puristavalta ja mekossakin pinkeältä. Olen tiedostanut, että varteen on kertynyt ihraa kahden ihmisen verran, mutta tilanteen vakavuus on hukkunut onnistuneesti ruuhkavuosien sekametelisoppaan. Okei, no rappusissa on puuskututtanut ja kengännauhoja solmiessa on saanut ihan ähkäistäkin, mutta ei kai se ihme ole, kun liikunta on jäänyt kotioven ja autonoven välille viime kuukausina. Ruokavalio on koostunut kaikesta helposta, hyvästä ja nopeasta - ja sitäkin sitten paljon. Yöunet ovat jääneet työn, taloudenpidon, lastenhoidon, opintojen ja yleisen hulinan vuoksi helposti kolmeen, maksimissaan neljään tuntiin yössä. Kroppa huutaa joustotrikoissaan hoosiannaa, mutta täti puuskuttaa menemään ihan samaan, epäterveeseen malliin kuin niin pitkän aikaa aiemminkin. Isompaa vaatekokoahan saa kaupoista hakemalla, mutta hiljalleen alkaa epäilyttää, josko sitä pian mahtuu kotiovestaan ulos ilman jiirisahaa; uusia, leveämpiä karmeja kun ei Henkkamaukalta noin vain haetakaan.
Vaikea lihavuus tarkoittaa kohdallani 123,8 kilon painoa. Yhdistettynä rehellisesti sanottuna paskaruokaan ja kehnoihin elämäntapoihin tästä on ilman rankkoja ohjausliikkeitä suunta vain vaa'assa ylöspäin - eli elämänlaadussa alaspäin. Minä en ole tällainen ihminen. Minä olen pohjimmiltani energinen, sähäkkä ja sporttinen, olkoonkin, että virtaviivainen ulkomuotoni on verhoiltu reippaasti yli 40 kiloon ylimääräistä läskiä ja kupliva luonteeni hukkuu täysin kilojani peittämään valittujen ponchojen ja muiden metrivällyjen alle. Älkää käsittäkö väärin: olen hyvin onnellinen ihminen, noin yleensä. Elämässäni on kaikki kerrassaan mainiosti ja onnea on yltäkylläisesti. Valitettavasti painoakin on annettu onnen kanssa samalla kauhalla.
Uudenvuodenlupaukseni on ennen kaikkea keventyä. Haluan kirjoittaa taipaleestani tänne: ehkä löydän sielunsisaria, ehkä saan suivannuttavaa palautetta, josta sisuunnun entisestään, ehkä saan hyviä vinkkejä elämänmuutoksen tehneiltä, ehkä sen tsempityksen, joka pelastaa päivän. Taipaleellani toivon voivani jalkauttaa arkeen terveellisen elämän perusteita aina ruokavaliosta unenlaatuun ja liikunnasta sisäiseen hyvään oloon. Tervetuloa mukaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)